Tasa- arvoa vai työorjuutta

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus luovat hyvinvointia. Ihmisarvo on jakamaton ja kuuluu kaikille. Työelämässä on tehty valtavia harppauksia viimeisen sadan vuoden aikana tämän edistämiseksi. Julkisella sektorilla on edelleen toivomisen varaa matalapalkkaisimmilla raskailla aloilla. Naisvaltaisten alojen palkat laahaavat palkkakehityksessä perässä. 

Markkinataloudessa maksetaan eniten siitä, mitä pidetään arvokkaimpana. Kulttuuri, infrastruktuurien rakentaminen ja ylläpito sekä koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalihuolto eivät ole välitöntä hyötyä tuottavia aloja. Näiden alojen arvoa ihmisille ei voi laskennallisesti yksinkertaisesti todentaa. Mikä on tehokasta ja kannattavaa ja mikä on? Mitä on tuottavaa työtä ja mikä ei. Indikaattoreiden laatiminen ja tilastojen tulkinta ovat äärimmäisen monimutkaisia prosesseja. Pitkän tähtäimen tulokset ulottuvat sukupovien yli ja ovat hyvin monimuotoisia. Miten laskea, mikä tuottaa eniten hyvinvointia ja sitä kautta myös hyötyä yhteisölle ja yksilölle?

Markkinatalous ja kansainvälistyminen

Kunpa elämä olisikin yksinkertaista. Kunpa rahan poikimaan pistämisellä saisimme ratkaistua kaikki hyvinvoinnin ongelmat ja luontokadon. Nyt yhä harvempi tekee yhä enemmän töitä yhä halvemmalla. Tätähän on markkinatalous lyhyellä tähtäimellä. Tehokkuus yksinkertaisesti ajateltuna. Kikyä. 

Jos aasialainen lapsi kutoo maton parilla sentillä, niin miten markkinatalous edistää hyvää kehitystä hänen kohdalla. Edistää toki, sanotaan. Kun lapsi kasvaa hän voi osallistua vapaana omistajana samaan hommaan ja kehittää markkinoita ja nostaa hintoja jne. Markkinatalous yhdenvertaistaa ja tasa-arvoistaa kansainvälistymisen myötä. 

Yhdenvertaistaminen ja tasa-arvoistuminen tarkoittaa rehellisesti kuitenkin sitä, että kaikkien palkat laskevat ja työtunnit lisääntyvät - ne jotka töissä käyvät. Tämä siksi, että halvempaa on palkata vähemmän ihmisiä kuin repiä irti tehoja isommasta joukosta ihmisiä.  

Me, jotka käymme töissä, teemme yhä tehokkaammin ja enemmän töitä ja näännytämme itsemme. Ihmiset, joilla ei ole töitä, joutuvat tukeutumaan meidän työllä ja verorahoilla tuottamiin palveluihin, vaikka olisivat kuinka halukkaista tekemään töitä ja lahjakkaita omien taipumustensa alueella.

Tämä on suuri kupla ja harhautus. Tyhjäkäyntiä pelätään. Niin sanottu tyhjäkäynti on kuitenkin yhteiskunnallisesti ihmiselämän välttämätön hyvinvoinnin, luotettavuuden, pitkäjänteisyyden sekä sitoutumisen tehokkuuden tae. Sosiaalinen liittyminen yhteisöihin vaatii aikaa. Tämä aika nähdään uhkana menestykselle. 

Työskentelen mielenterveys- ja päihdepalveluita nuorille tarjoavassa yksikössä johtavana sosiaalityöntekijänä. Asiakkaat ovat 13-23 vuotiaita nuoria. Usein mietin, mitä yhteiskuntamme rakenteissa on vikaa, että meidän lapset tarvitsevat lisääntyvässä määrin ammattilaisen tukea. Eikö perheen tuki riitä? Vanhempien ja huoltajien, ystävien ja ystäväperheiden, kummien ja mummien, kouluyhteisöjen, harrastusten ohjaajien. Elämä tarvitsee aikaa.