Keskustelu Koskelan surmasta on irvokasta

Odotan vastuullista viranomaispuhetta ja uutisointia

Ennen vanhaan oli normaalia keskustella siitä, miten raiskauksen uhri olisi voinut välttää raiskatuksi tulemisensa. Pohdittiin ihan tosissaan, että vaatevalinnat, helman pituus ja reitin valinta illalla olisivat saattaneet auttaa välttämään raiskauksen, pahoinpitelyn ja jopa kuoleman. 

Vaikuttaa siltä, että nykyään on normaalia pohtia, miten olisi voinut välttää sen, että 16-vuotiaan hiljaisen pojan kimppuun käytiin, miten olisi pitänyt toimia, että kidutus ja tappo tai murha olisi estetty. Minusta tällainen keskustelu uhrin äärellä on hävytöntä. Keskittää huomio häneen, joka ei enää voi itse kertoa.  

Mihin tällä keskustelulla pyritään, mitä tällä ratkotaan? Mitä ideoita keskustelijoilla on? Lapsen tuen saamisessa on varmasti tarkastelun syytä – tarkastelun syytä on aina, kun erityistä tukea tarvitseva lapsi päätyy lastensuojelupalveluun, eikä apua ole saatu perille ennen sitä. 

Vaan mitä keskustelussa oikein käydään läpi? Olisiko tämä, jo kiusattu poika, pitänyt lukita lastenkotiin ja rajata hänen liikkumistaan tehokkaammin? Olisiko häntä pitänyt opastaa pukeutumisessa, ulos annissa, ryhdissä, ja antaa enemmän tukea koulussa jne. Sittenkö häntä ei olisi kohdannut tämä kauheus? Yksinäisyys ei myöskään liene syy tappaa ketään?

Onko ylipäätään herkkyys, erilaisuus, tuen tarve ja tuen vastaanottaminen riskitekijöitä sille, että joku saattaa ottaa sinut hengiltä? Onko vetäytyvyys ja kiltteys riskitekijöitä? Onko nyt todellakin kyse siitä, että tällaista lasta pitää rajata, valvoa ja hänen ei pidä antaa liikkua yksin, sillä hän voi tulla tapetuksi? 

Miten ihmeessä keskustelu on ajautunut tällaiseksi? Missä on sellainen keskustelu, missä pohditaan, miten näitä nuoria, jotka ajautuvat rikoksen tekijöiksi olisi voitu tunnistaa ajoissa, rajata, valvoa, kieltää ja auttaa. Miten heitä tulisi kohdata, pitää silmällä, miten heitä olisi voitu ajoissa saada lastensuojelun piiriin ja tarvittaessa sulkea lastensuojelulaitokseen? 

Uhrin lastensuojelun asiakkuus ei tarkoita, että meillä on oikeus harhautua kuvittelemaan, että yhtään mikään koskaan olisi hänen taholtaan aiheuttanut hänen kuoleman. Kuoleman aiheutti surmatyö, jota edelsi kiduttaminen. Hän ei ole sen aiheuttaja ja tekijä. Hänellä on ollut oikeus olla tässä maailmassa juuri sellaisena lapsena ja poikana millainen hän oli, eikä kenelläkään ole ollut oikeutta kyseenalaistaa häntä tai hänen tapaansa olla olemassa. Hänellä on ollut oikeus etsiä ystäviä ja yhteyttä toisiin ihmisiin, tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää. 

Perään vastuullista uutisointia, vastuullista viranomaispuhetta, vastuullista keskustelua. Uhri on ansainnut tulla kunnioitetuksi edes kuollessaan, ellei eläessään saanut kunnioitusta - tilaa ja lupaa olla juuri sellainen kuin oli tulematta kiusatuksi ja kidutetuksi. 

Siirretään keskustelun painopiste siihen, miten rajattomia, röyhkeitä, rikoksia ja väkivaltaa tekeviä nuoria ja aikuisia voitaisiin auttaa kotona ja koulussa. He ovat eläviä oman elämänsä uhreja, mikä ikinä siihen heidän tilanteessaan on johtanutkaan. Ensiksi pitää pysäyttää teot. Auttaa voi vasta sitten kun tekijä näkee oman toimintansa merkityksen, ottaa siitä vastuun ja haluaa muuttaa toimintaansa.