VIHREÄT OTSIKOISSA SUNNUNTAILISIEN POISTOSTA

Sapattilaki on maailman vanhin työsuojelulaki, eikä turhaan. Elämme yhteisössä ja yhteisöissä. Vihreät pääsivät otsikoihin tuomalla esiin ajatuksen sunnuntailisien poistosta. Perusteluna oli muun muassa elinkeinoelämän tukeminen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi yksityisyrittäjille mahdollisuutta turvata työvoima kahvilaan sunnuntaisin halvemmalla. Perusteluna oli myös hoiva-alan palkkojen muuttamista niin, ettei palkkataso olisi riippuvaista sunnuntailisistä, vaan kolmivuorotyö otettaisiin huomioon kokonaispalkkatasossa. Viikkorakenteen ja arjen rytmin, levon ja vapaan muuttaminen kaikkien valittavaksi yksityisillä ratkaisuilla ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Elämme yhteiskunnassa, jossa olemme kaikessa riippuvaisia toisistamme. Arjen rakenteen muuttamisella kaikkien valittavaksi tarkoittaa, että yhteiskunta pyörii 24/7. Olen tehnyt kyseisellä tavalla työtä. Olen lähtenyt työmaalle, kun lapset ovat tulleet koulusta viikonloppuvapaille – kokemusta on, ja kokonaispalkkauksella. Yhteistoimintaa ei voi rakentaa kuitenkaan ilman kellotusta ja rytmiä. Yhteisen työnteon ja luovuuden toteuttaminen on mahdollista vain yhdessä. Tämä tarkoittaa töissä olemista suurin piirtein samaan aikaan kuin muutkin. Kokoukset, koulunkäynti, yhdessä elämän opettelu, lasten hoitaminen, harrastusten aikataulut jne. Ennen muuta huoleni kohdistuu kehittyviin lapsiin ja nuoriin. Suhtautuminen kaikkiin päiviin, vuorokaudenaikoihin ja viikonpäivien merkitykseen samalla tavalla purkaa mahdollisuutta rakentaa lapsille ja kehittyville nuorille arkea, joka tukee heidän turvallista kehitystään ja hyvinvointia. Ja tämä on tutkittua tietoa, johon vihreät sanovat perustavansa päätöksenteon. Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainosesti säännöllistä rytmiä, ennakoitavaa arkea, rakkautta ja vanhemman riittävää läsnäoloa. Tätä ei tue ajatus, että kukin tehköön milloin vaan mitä vaan. Päivä ja viikkorytmillä, arjen ja vapaan yhteisellä rytmityksellä on yhteiskunnallisia, hyvin laajojakin vaikutuksia, mitä tulee ottaa huomioon vastuullisessa päätöksen teossa. Näin, riippumatta kenenkään uskomuksista ja uskonnollisesta vakaumuksesta.