Lastensuojelussa rekrytointiongelma on jaksamisongelma

Työn äärellä ollaan ihmisyyden ytimessä

Minua kiehtoo lastensuojelutyössä rehellisyys ja lahjomattomuus sekä rajaton kehittymisen ja oppimisen mahdollisuus ihmisenä ja ammattilaisena. Työssä ei pärjää roolien takaa operoimalla. Työtilanteissa auttaa parhaiten rehellisyys, avoimuus, ystävällisyys, aito läsnäolo ja suoruus. Vaikka nuori saattaa kutsua työntekijää vitunläskiksi ja vanhempi saatanan huoraksi tai natsiksi, ovat nämä tilanteet kuitenkin melko harvinaisia. Usein asiakkaiden kanssa ollaan suorassa vuorovaikutuksessa – vitunläski voi olla sitä paitsi aika aito ilmaisu asiakkaan käsillä olevasta fiiliksestä.

Teeskentelykin toki kuuluu työhön, mutta sekin on jotenkin rehellistä teeskentelyä. Odottamista. Koska perimmältään kaikki tietävät, että ihan oikeaa apua voi saada vasta kun teeskentely loppuu. Omanarvontunnon rippeitä ei saa polkea meistä keltään. Todellinen avun saaminen omaan tilanteeseen vaatii luottamusta ja aitoa avoimuutta. Luottamuksen rakentuminen vaatii aikaa. Työntekijä ei voi sitä saada aikaan, ellei osaa luoda arvostavaa ja turvallista suhdetta asiakkaan kanssa. 

Varominen, piiloutuminen ja pelko, kun tilanne on itselle haavoittava, ovat yleisinhimillisiä tapoja reagoida. Piiloutuminen muilta ja jopa itseltä koskee persoonallisella tasolla meitä kaikkia - työntekijää yhtä paljon kuin asiakasta. Pohjimmiltaan meistä kaikki tarvitsevat arvostusta, omanarvontunnetta ja kunnioitusta, olemme näistä kaikki riippuvaisia. Lastensuojelutyössä ollaan tässä mielessä ihmiselämän perimmäisten kysymysten äärellä. 

Lastensuojelutyössä ollaan eettisyyden ytimessä, ihminen on päämäärä sinänsä, ei mikään väline. Työn päämäärä ei ole saada asiakkaalta puhtaita seuloja tai näyttöä väkivallattomuudesta, vaan päämääränä on kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi. Joissain tapauksissa tämä vaatii toki lapsen ja vanhemman erottamista. Lapsen erottaminen vanhemmastaan ei poista sitä, että lapsen hyvinvointi on kytköksissä vanhemman hyvinvointiin. Näitä eettisiä ristiriitatilanteita ei lastensuojelutyössä pääse pakoon. Kuitenkin ratkaisuja on tehtävä ja ne ovat lapselle toisinaan hyvin kauaskantoisia. 

Työ on vaativaa ja raskasta

Lastensuojelussa käsitellään elämää suurempia kysymyksiä. Kuitenkin samalla kyse on myös asiakasprosesseista ja niiden tehokkuudesta sekä tietenkin rahasta. Tehdään tutkimusta työn tuloksellisuudesta, korjataan rakenteita, viilataan mittareita, jotta työ olisi professionaalista ja tutkimuksellisesti ohjautuvaa. Viime vuosina asiakaspolku on laitettu kulkemaan asiakasarvioinnin kautta. Asiakasryhmiä jaotellaan kevyemmin palveluita ja tukea tarvitseviin ja raskaammin tarvitseviin. Tämä raskaammin ja toisinaan vastentahtoisesti palveluita tarvitsevat ohjautuvat lastensuojeluun, muut perhesosiaalityöhön. Lastensuojelun asiakaskunta on kapeutunut, työtilanteet ovat raskaampia ja haastavampia. Samaan aikaan asiakasmäärät eivät ole laskeneet. 

Työssä joudutaan olemaan tekemisissä myös välinpitämättömyyden, väkivallan ja raa’an paatuneen rikollisuuden kanssa. Työtehtäviin ja työntekijän rooliodotuksiin liittyy tilanteita äärilaidasta toiseen. Kaiken tämän keskellä työntekijän tulee säilyttää lämmin inhimillisyys, läsnäolo ja tietynlainen avoimuus. Miten tämä tehdään? Miten tässä voi onnistua?

Rikollisuuden torjuminen on oikeuslaitoksen ja poliisin tehtävä. Psykiatria ja päihdepalvelut vastaavat omalta osaltaan asiakkaan tarpeisiin. Lastensuojelun työntekijän tulisi voida säilyttää oma roolinsa ja minusta tämä rooli on ihmisen etsiminen kaiken rojun alta. Lastensuojelu ei lääkitse lääkkeillä, ei rajoita kaltereilla eikä pakkohoidolla, ei rankaise sanktioilla, mutta lastensuojelu toimii myös näillä toimintakentillä. Lastensuojelu ei myöskään diagnosoi sairauksia, tutki rikoksia vaan on mukana tarvittaessa silloinkin, kun rikoksia tapahtuu tai diagnoosit ovat vakavia. 

Jokainen ymmärtää, että tällaisen toimenkuvan haltuun ottaminen on vaikeaa ja kuulostaa suorastaan mahdottomalta. Lastensuojelutyö tapahtuu onneksi monin paikoin tiimityönä tai vähintään työparityönä. Lastensuojelutyön laatu riippuu siis myös siitä, kuinka monipuolista osaamista jokaisessa tiimissä, työyhteisössä tai työparilla on tai kuinka saumattomasti ja taitavasti yhteistyötä tehdään yhteistyökumppanien, poliisin, koulujen ja terveydenhuollon kanssa. 

Työ on rajattoman monipuolista

Niin kauan kuin maailma on pystyssä, on täällä monenlaista kärsijää ja kärsimyksen aiheuttajaa. Moni voi asettua auttamaan tilanteessa, missä syy ja syyllinen on selkeästi tunnistettavissa. Siihen ei tarvita erityistä lastensuojelu osaamista vaan ratkaisu saattaa löytyä syyn löytämisen myötä. 

Lastensuojelussa syy-seuraus suhteet ovat usein kietoutuneet tunnistamattomiksi tai niihin ei löydy sopivaa apua. Jos löytyisi, lastensuojelu olisi tarpeetonta. Lastensuojeluun päädytään, kun ratkaisuja ei muualta ole löydetty. Syy voi olla yksinkertaisesti muiden palveluiden toimimattomuus. Toisena äärilaitana syiden kirjosta asiakkuuteen ohjautumisessa voisi pitää silkkaa ihmisen pahuutta, välinpitämätöntä rikollista toimintaa lasta tai lapsen läheisiä kohtaan. 

Näiden äärilaitojen kestäminen ja silmiin katsominen päivästä toiseen vaatii tasapainoa, kykyä avaraan ja monipuoliseen ajatteluun sekä kykyä säilyttää näkökyky monenlaisiin todellisuuksiin ja maailmoihin. Lastensuojelun asiakasperheeksi saattaa päätyä niin tavallisesta raittiista ja väkivallattomasta naapuriperheestä kuin paatuneen rikollisen perheestä. Syy asiakkuuden taustalla voi olla päihteet, lapsen neuropsykiatrinen oirehdinta, vanhempien sairastelu tai omien vanhempien tai lapsen tekemä julma rikos. 

Lastensuojelun ammattilaisen tulee virittyä toimimaan asiakaslapsen ja tämän perheen kanssa huomioiden lapsen tausta, elämäntilanne ja sen hetkinen hätä - on hänet sitten nostettu lentokoneeseen jossain sodan jaloista tai piesty kotoperäisesti. Työntekijän tulee kyetä virittyä työskentelemään myös ihan tavallisissa tilanteissa, missä vanhempien jaksaminen on loppu ja neuvottomuus arkisessa tilanteessa on johtanut perheessä umpisolmuun. 

Itsesuojeluvaisto vastaan sitoutuminen

Jotta tätä työtä voi tehdä, pitää jokaisen työntekijän omalta kohdaltaan ymmärtää kohtuus ja oman jaksamisensa rajat. Muutos ihmisessä tapahtuu salakavalasti eikä muutosta itsessä välttämättä huomaa. Sitoutuminen työskentelemään omien asiakasperheiden kanssa pitkäjänteisesti on usein onnistumisen ja avun perille saamisen kannalta tärkeää. Lapsen tilanteen helpottuminen on myös työntekijälle palkitsevaa. 

Kun lastensuojelun työntekijöitä kuuntelee ja heidän työtään seuraa läheltä, on kohtuus kokemuksista kaukana. Sitoutuneet ja ammattitaitoiset työntekijät venytetään ääreen ja vaihdetaan uusiin, kun jaksaminen loppuu. Sosiaaliyöntekijät vaihtavat toisiin tehtäviin, vaikka haluaisivat tehdä lastensuojelun sosiaalityötä. Jokainen ymmärtää, että edellä kuvaamani työ vaatii hitaasti kertyvää osaamista. Koulutus kestää useita vuosia, niin koulunpenkillä kuin itse työssä. Jokainen osaava työntekijä on hyvin kallis investointi työnantajalle. Itse haluaisin tehdä työtä ja uskon, että moni muukin haluaisi, mutta edelleen mietin, onko valintani pidemmän päälle riski oman perheeni ja terveyteni kannalta. Mietin, että opettelen lisää rajaamisen taitoa, vaan samalla mietin, onko ongelma rajaamisen taidolla ratkaistavissa. 

Uskon, että moni pohtii samoja kysymyksiä. Haluan tehdä tätä työtä, mutta mietin, mikä sen hinta on itselle, ja lopulta koko systeemille. Tiedän olevani ahkera ja pystyvä työntekijä, mutta samalla tiedän, että paras pääoma, mitä minulla on, on työnantajankin etu: oma hyvinvointini, jaksamiseni ja terveyteni. Kertokaa, mitä tälle dilemmalle voisi tehdä? 

Olin aikanaan aloittelevana pappina tuomiokapitulissa nuorten pappien jaksamistyöryhmässä. En tiedä saatiinko sillä tutkimuksella mitään konkreettista aikaan, mutta ainakin kokemus siitä, että työnantaja oli huolissaan ja kiinnostunut meistä työntekijöistä. En ole myöskään kuullut samassa määrin enää jaksamiseen liittyvää puhetta sillä ammattialalla kuin tuolloin. Lastensuojelun kehittämishankkeissa tulisi viipymättä tarttua tähän kysymykseen muiden kehittämishankkeiden rinnalla.