Voiko lastensuojelu olla koskaan mediaseksikästä

Lastensuojelun brändi

Lastensuojelulla on imago ongelma. Tähän on haettu ratkaisua ja mietitty, miten lastensuojelun imago saataisiin kuntoon. Vera Miettinen pohtii kirjassa Eerika (2020) poliisin imagoa. Poliisin imago ei ole saanut säröjä edes Aarnio -tapauksesta. Miettinen vertaa lastensuojelun imagoa poliisin imagoon. Ymmärrän Miettisen viestin niin, että hän toivoisi, että lastensuojelun imagon tulisi olla yhtä hyvä ja selkeä kuin poliisin. 

Poliisi ratkaisee rikoksia ja laittaa pahikset tyrmään. Paha saa palkkansa ja hyvikset pelastetaan. Näin meitä poliisi suojelee. Toki näin yksinkertaista ei poliisinkaan työ ole. Imagon näkökulmasta poliisia on kuitenkin helpompi brändätä kuin lastenuojelua. Poliisi suojelee ja paha pysyy poissa. Näin ei lastensuojelussa ole, vaikka lastensuojelu sana jopa sisältää sanan suojelu. Lastensuojelussa paha ei pysy poissa, pahaa ei laiteta vankilaan.  

Lastensuojelussa kohdataan lasten omia rakkaita perheitä, olivat ne jonkun mielestä hyviä tai pahoja. Lastensuojelussa vanhemmilla on rakkaita lapsia, olivat he jonkun mielestä hyviä tai pahoja. Jos rikoksia tapahtuukin tai tehdään, on lastensuojelun rooli miettiä, miten lapsi säilyttää yhteyden isäänsä tai äitiinsä, koska nämä ovat hänelle maailman ainoat isä ja äiti. Lastensuojelu pohtii esimerkiksi, voisiko lasta sijoittaa vankilan perheosastolle isän tai äidin hoitoon. 

Lastensuojelussa kohdataan nuoria, jotka saattavat oirehtia rikoksilla, päihteillä, levottomuudella, masennuksella tai koulun käymättömyydellä - nuoria, joiden vanhemmat ovat neuvottomia. Taaskaan ei löydetä sitä pahaa, mikä saataisiin lukittua tyrmään. Imagoa ei saada rakennettua, kun riittävän selkeää ratkaisua ei löydy. 

Lastensuojelu ei ota kantaa vanhempien hyvyyteen tai pahuuteen. Lastensuojelu tulee paikalle kun lapsi ei ole saanut tarvittavaa hoivaa ja huolenpitoa tai lapsi voi huonosti, kun lapselle ei ole löydetty sopivia ja riittäviä tukitoimia koulusta tai terveydenhuollosta. Lastensuojelu ei ota kantaa lapsen hyvyyteen tai pahuuteen, terveyteen tai sairauteen, suoriutumiseen tai suoriutumattomuuteen. Lastensuojelu etsii keinoja tukea lasta ja nuorta siinä tilanteessa, missä hän tai hänen perheensä ikinä onkaan, millainen lapsi ja hänen perheensä ikinä onkaan. 

Lastensuojelussa hyvä ja paha, oikea ja väärä ei rajaa tai määrittele työtä. Lastensuojelu toimii tarvittaessa kaikkien kanssa, joilla on lapsi ja lapsella vanhempi ja myös silloin kun lapselta puuttuu vanhempi. Lasta ei voi pelastaa häneltä itseltään, lapsen omalta elämältä. Lapsella on tietty vanhempi, tietty isä, tietty äiti, olivat he olemassa tai ei, hyviä tai ei.

Lastensuojelussa ei ole ongelmia, jotka voisi laittaa käsirautoihin ja tyrmään.    

Lapsi on tullut kaltoinkohdelluksi kotona. On tukistettu, on haukuttu, on taidettu vähän läimästä poskelle. Vanhemmalla menee hermo, kasvattaminen on haastavaa. Ymmärtäähän tuon? No ei ymmärrä, pitää puuttua. No miten? Lapsi huutaa vietävästi ikävää kun viedään laitokseen, lapsella on ikävä maailman parasta ainoaa rakkainta vanhempaansa, mitä hänellä koskaan on ollut. Vanhempi saa jatkaa "työssään", potkuja hän ei saa koskaan, toimistaan huolimatta.

Joku saattaa sanoa, että lastensuojelija katsoo sivusta. Ei lastensuojelija katso sivusta. Lastensuojelija näkee lapsen, jonka ainoa ja rakas vanhempi ei ole jaksanut tai osannut toimia hyvän vanhemman tavoin. Lastensuojelija miettii, miten vanhempi jaksaisi, osaisi, ja mikä on normaalin uupumisen raja. Lastensuojelija ei mieti, miten lapsi saataisiin pois vanhemmaltaan vaan miten vanhempi voisi toimia niin, että lapsi voisi olla onnellinen omasta vanhemmastaan. Miten vanhempaa voisi auttaa.  

Imagon kannalta on ongelmallista, että työ näyttää näin sekavalta. Lastensuojelija ei puutu, vaikka olisi syytä tai lastensuojelija puuttuu, vaikka ei ole syytä. Ei sellaisesta brändäystä voi syntyä. Aivan liian vaikeaa ja monimutkaista. Lastensuojelussa ei ole syyllisiä tai syyttömiä. Lastensuojelussa on kyse lapsesta, joka tarvitsee suojelua. Lapsi tarvitsee suojelua, että hän saa rakastaa tai ajatella omia vanhempiaan sellaisina kuin he ovat, osaavina tai osaamattomina, etäällä tai kaukana, kotona, töissä, sairaalassa tai vankilassa.  Lapsi tarvitsee suojelua, että häntä ei kukaan enää vahingoita niin, että hän menee rikki. 

Lapsen vanhemmat ovat lapsen vanhemmat, vaikka kuka sanoisi mitä ja vaikka kuka tekisi mitä. Eikä sitä ratkaista laittamalla käsirautoja tai sulkemalla tyrmään. Ratkaisuja ei aina ole. Toisinaan on jäljellä vain vähiten huonoja ratkaisuja. Siksi lastensuojelu ei ole mediaseksikästä eikä siitä saa rakennettua hyvää brändiä.