Miten pitää kiinni terveys- ja sosiaalialan ammattilaisista

Helsingin Sanomissa 18.1.2020  Sanna Huolman tekemä haastattelu vastaa mielestäni hyvin otsikon kysymykseen. Psykologi Antti Kauppi kuvaa itsensä johtamisen haasteita.

Kunnissa on pulaa hoitajista, terveyskeskuslääkäreistä, psykiatreista, lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä

Asiantuntijana toimiminen vastuullisessa tehtävässä edellyttää kykyä itsensä johtamiseen. Esimerkiksi lääkärit ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat henkilökohtaisesti vastuussa siitä, että tekevät eettisesti kestäviä ratkaisuja haastavissa tilanteissa. Ulkopuoliset paineet eivät saisi häiritä tätä asiantuntijan työtä. 

Kunnissa ulkoa ohjaaminen korostuu asiakasmäärien kasvaessa ja tehokkuushuippuun pyrittäessä. Työtä saatetaan johtaa kuin asiakkaat eivät olisi ihmisiä vaan teknisiä laitteita. Työkulttuurin tarkistamiseen ei ole kentällä aikaa, tehokkuuden nimissä etsitään vääriä ratkaisuja väärään vaivaan kun unohdetaan oleellinen: asiantuntijan työolosuhteiden ja kuormituksen tulee olla sellainen, että hänen on mahdollista toimia tehtävässään eettisesti kestävällä tavalla. Vain näin saadaan aikaan oikeaa tehokkuutta.

Mitä tapahtuu kun työntekijä johtaa itseään ympäristössä, missä häntä pyritään ohjaamaan voimakkaasti ulkoa

Koulutustasovaatimus on moniin sotealan ruohonjuuritason tehtäviin korkea. Työvälineitä ja puitteita tarjotaan työntekijöille korkealla tehtyjen päätösten perusteella. Yhteistyön rajapintoja murretaan mm. rakentamalla avokonttoreita, sen sijaan, että ihmisillä olisi aikaa ja mahdollisuutta kalenteroida aikaa yhteistyölle. Tämä johtaa turhautumiseen ja uupumiseen. 

Johtamisen tehtävä on raivata tilaa työntekijälle mahdollisuus johtaa itseään

Johtamisen tehtävä on raivata tilaa työntekijälle johtaa itseään asiantuntijana ja ammattilaisena, ei paimentaa niin ahtaalle, että työn tekeminen eettisesti kestävällä tavalla tulee mahdottomaksi. Moni ammattilainen on täysin ylikoulutettu katsomaan sivusta, kun työnteon mahdollisuuksia murennetaan harkitsemattomilla todellisuudesta vieraantuneilla päätöksillä "siellä jossain kaukana" vuorovaikutuksen ulottumattomissa. 

On nykyaikaa vaatia yhteistä monitoimijaista tiedonrakentamista myös johtamisessa, työn organisoimisessa ja resurssien jakamisessa. Miksi se on usein niin vaikea kuulla ja kuunnella asiantuntijoita, jotka vastaavat siitä, mitä varten lopulta koko organisaatio on olemassa? 

Jotta työvoiman valuminen ulos kunnista saadaan pysäytettyä, tulee työ organisoida niin, että työntekijälle jää riittävän avara alusta seisoa omilla jaloillaan, jotta työntekijä voi aidosti vastata siitä, mitä on tekemässä. Avokonttorit ja digitalisaatio eivät ole ratkaisuja tähän, vaan riittävät resurssit ja työvälineet, joilla tuetaan aitoa ja riittävää mahdollisuutta itsensä johtamiseen.