LAKI EI YKSIN TUOTA SISÄLTÖÄ LASTENSUOJELUUN EIKÄ RATKAISUA SEN HAASTEISIIN

Laki ei yksin turvaa lapsen ihmisarvoista ja kunnioittavaa kohtelua 

On hyvä, että väärinkäytösten mahdollisuudet saadaan estettyä ja lakeja ja säädöksiä uudistetaan ja ajantasaistetaan. Laki ei kuitenkaan tuota sisältöä lastensuojeluun. Satu Vasantola nostaa esiin kirjoituksessaan Unohtui kertoa (HS 24.1.2021, B 13) tutkimustuloksia lastensuojelun sijoittamien nuorten kiusaamisesta. Hän on haastatellut itse nuoria, joiden sijoituspaikkaa on vaihdettu useasti sijoituksen aikana. Elina Pekkarinen ja Susanna Hoikkala tuovat esiin mielipidekirjoituksessaan, että hyvän huolepidon ja rajojen tulee olla tasapainossa keskenään (HS 23.1.2021). Hoikkala ja Pekkarinen jatkavat, että lainsäädännön muutoksilla vahvistetaan lapsen oikeutta ihmisarvoa kunnioittavaan kohteluun, huolenpitoon ja valvontaan. 

Yhtäältä lastensuojelun tulisi huolehtia lasten turvallisuudesta ja rajaamisesta, toisaalta koulun tulisi huolehtia, ettei kouluyhteisössä kiusaaminen yltyisi ja olisi pitkäkestoista yhtäkään lasta tai nuorta kohtaan. Lastensuojelun ja koulun välistä yhteistyötä tulee tarkastella ja etsiä keinoja siihen, että tietoa saadaan riittävästi oikeiden pöytien ääreen. Asiat tulee tehdä näkyväksi niin, että ongelmiin voidaan puuttua. Näin on varmasti pyritty koko ajan toimimaan koulujen ja lastensuojelun välisessä yhteistyössä. 

Käytännön tasolla lastensuojelu ja kasvatustoiminta kouluissa ja sijoitustahoilla on ihmisten inhimillistä toimintaa. Oli laki minkälainen hyvänsä, se ei anna kuin raamit ja parhaimmillaankin vain suunnan sille, miten toimitaan. Laki rajoittaa ja pyrkii estämään sitä, miten ei tule toimia. Vastausta siihen laki ei anna, miten minun tulee toimia, että luon ympärilleni hyvää ja turvallista ilmapiiriä, miten saan aikaan lapselle ja nuorelle tunteen siitä, että välitän, tunteen, että hän kelpaa ja on hyväksytty (vaikka lapsen tekoihin puuttuisinkin), miten lapsi ja nuori voisi kokea mielekkääksi olemisensa omassa ympäristössään, miten lapsi tai nuori voisi luottaa aikuiseen, luottaa elämään? Tällaisia asioita laissa ei säädetä, silmiin katsomista, kuuntelemista, ja sen sanoittamista, että lapsi ja nuori on erityinen ja tärkeä ja hänelle on olemassa paikka yhteisössä. 

Luottamusta ja uskoa hyvään ei voi tuottaa inhimillisessä suhteessa säädöksillä 

Lapsi, jolla on hyvä ja turvallinen suhde aikuiseen, antaa aikuiselle paljon anteeksi virheitä. Ilmapiiri ja suhde toisiin ovat perustavia tekijöitä sille, miten lapsi orientoituu ja käyttäytyy ympäristössään. Jokainen ammattilainen tietää, että usein törmätään henkilökemioihin. Ammattilaisen kuuluu tunnistaa ja tunnustaa, että välillä lapset ja nuoret haastavat muuttamaan aikuisen omaa suhtautumista. Aikuisen tulee kyetä olemaan rehellinen, koska lapsen ja nuoren edessä on hyödytöntä olla epäaito, koska lapsi ja nuori tunnistaa totuuden sanoittakin. Lapsi ja nuori kokee epävarmuutta, jos esitän jotain muuta kuin olen. Lapsi ja nuori saattaa vastata levottomuudella ja muilla oireilla, mikäli aikuinen ei osaa asettua aidosti ja läsnäolevasti lasta tai nuorta vastapäätä. 

Sen rinnalle, että laista ja säädöksistä veivataan ja kiistellään, tulisi nostaa esiin kysymys siitä, miten lapselle puhutaan, miten hänelle kerrotaan hänestä itsestään, hänen mahdollisuuksistaan ja tilanteestaan, miten häntä kohdellaan ja katsotaan silmiin. Jos sijoitettu lapsi ei syö tiettyä ruokaa tai ei osaa istua ruokapöydässä yhtä aikaa muiden kanssa, ei pysty heräämään tai käymään koulua, nukkumaan tai irrottautumaan kännykältään, eivät ole sijoitustilanteessa lapselle tai nuorelle välttämättä akuutteja avainkysymyksiä. Avainkysymyksiä ovat, rakastaako minua kukaan, välittääkö minusta kukaan, pidetäänkö minusta huolta, autetaanko minua, haluaako aikuiset minulle hyvää vai rangaistaanko minua jostain. Onko maailmassa minulla koskaan ja missään hyvä olla.

Aikuisen tehtävä on kertoa nuorelle, että puuttumisella ja sijoittamisella pyritään lapsen hyvään. Lapselle tulee rehellisesti myös tunnustaa, me yritämme, etsimme helpotusta, pyrimme löytämään apua sinulle, saamaan sinun tilanteesi sellaiseksi, että sinulla olisi parempi olla ja hyvä olla, mutta se saattaa kestää nyt tovin aikaa. Aikuisen tulee löytää sanat sille, miten lapselle esimerkiksi kerrotaan, että koulunkäynti voi olla ihan kivaakin ja hyväksi sinulle, kun vaan löydetään siihen se juttu – ellei tänään, niin pikkuhiljaa. Lapsen ja nuoren uskomukset omasta itsestään ja maailmasta ovat keskeisessä roolissa. Työskentely ei voi onnistua, jos nämä lapsen ja nuoren uskomukset ohitetaan. 

Vastuuta on jaettava lainsäädännön keinoin

Ilman kokemusta siitä, että minusta välitetään, kelpaan ja aikuiset haluavat minulle hyvää, ei lasta voi kovin helposti rajoittaa ja pakottaa edes lapsen omaksi parhaaksi. Säännöt ja rajat saattavat olla vieraita pelkäävälle ja hauraalle lapselle. Ne saattavat olla hänelle todistus vihamielisyydestä. Lapsen ja nuoren luottamus tulee ansaita. Aina lapsen tai nuoren luottamusta ei saada lastensuojelussa lunastettua ja silloinkin on mentävä eteenpäin. Lastensuojelussa ei ole vaihtoehtoa luovuttaa. Soisin, että myöskään muilla tahoilla ei olisi mahdollisuutta luovuttaa niin, että lopulta lapselle ainoaksi auttamistahoksi jää lastensuojelu. Tällä viittaan esimerkiksi lastepsykiatriaan ja vammaispalveluihin. Myös tähän tulisi lainsäädännön keinoin vihdoin puuttua.