Kirkollistekohurskasta sääliä — Kirkolliskokous 2017

 NYT KYLLÄSTYTTÄÄ tämä pahoillaan olon säälittävä kirkollishurskas jargoni! - ja kilpien kiillottaminen

Älkää säälikö minua. - Säälikää heitä joilla ei ole rakkautta elämässään. 

Älkää säälikö ja olko pahoillanne puolestani. - Säälikää heitä, jotka pelkäävät. 

Älkää suvaitko minua. - Suvaitkaa heitä, jotka eivät ole itse kykeneviä suvaitsemaan. 

Älkää pitäkö minua uhrina. - Uhreja ovat he, joilla ei ole kotia, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, joilla on nälkä, joita ei oteta vastaan hyvinvoivaan maahamme, jotka ovat yksin, peloissaan, kodittomia, orpoja, vainottuja, sairastuneet pahoinpitelyn seurauksena, henkisen tai fyysisen. - Herätkää Suhteellisuuden tajua?

Säälittävintä on, että säälitään. Asetutaan yläpuolelle, ulkopuolelle, ollaan pahoillaan. 

Kirkolliskokous ei päätä sitä, onko jonkun rakkaus pyhä, hyvä, siunattu, sallittu, arvokas. Kirkolliskokous päättää siitä, mitä mieltä siellä kirkolliskokouksessa ihmiset ovat prosenttiluvuin mistäkin. Kirkko tarvitsisi nöyryyttä tämän sairaan vuosituhantisen vallankäytön ja ihmisten pahoinpitelyn lopettamiseksi. Kirkon ei tulisi olla olemassa vallankäytön kautta vaan esimerkin kautta. Esimerkillistä ei ole olla virheetön ja sulkea silmät todellisuudelta, esimerkillistä on olla rehellinen, erehtyvä ja kestää se. Pyytää anteeksi, eikä sääliä.